Castabala – Kilikian unohdettu kaupunki ja jumalatar Perasian pyhäkkö
Castabala (Kastabala) on antiikin kaupunki, joka sijaitsee Osmaniye-maakunnassa Turkin kaakkoisosassa, kalkkikiviharjanteen juurella ja Ceyhan-joen tulvatasangolla. Aikanaan Castabala oli yksi hellenistisen Kilikian tärkeimmistä hengellisistä keskuksista, joka tunnettiin jumalatar Artemis Perasian ekstaattisesta kultista. Nykyään se on vähän matkailijoita houkutteleva, mutta hämmästyttävän kaunis arkeologinen kohde, jossa on lähes kahdenkymmenen säilyneen roomalaisen pylvään pylväikkö, bysanttilaiskirkojen rauniot ja tasangon yläpuolella kohoava linnoitus – pakollinen pysähdyspaikka kaikille, jotka tutkivat antiikin Kilikiaa kaukana vilkkaista rannikoista.
Historia ja alkuperä
Vanhimmat jäljet asutuksesta Kastabalan paikalla ovat peräisin luvi- ja neohittiläiseltä ajalta – tästä kertovat hieroglyfiset kirjoitukset ja basaltireliefit 900–800-luvulta eKr., jotka on löydetty lähialueilta. Kreikkalainen nimi ”Hierapolis Castabala” (”pyhä kaupunki Castabala”) viittaa sen asemaan merkittävänä temppelikeskittymänä jo kauan ennen roomalaisten saapumista. Tärkein kultti oli jumalatar Perasian, paikallisen Artemiden tai Kybelen muodon, palvonta; tämän jumalattaren papittaret kävelivät Strabonuksen mukaan paljain jaloin kuumien hiilien päällä saamatta palovammoja.
4. vuosisadalla eKr. Castabala liitettiin Seleukidien valtakuntaan, ja hellenistisellä kaudella siitä tuli pienen, omia kolikoita lyöneen kuningaskunnan pääkaupunki. Vuodesta 64 eKr. lähtien kaupunki kuului Rooman Kilikian provinssiin ja koki kukoistuksen: sinne rakennettiin kivettyjä katuja, kylpylöitä, temppeleitä ja pylväskäytäviä. Bysanttilaisella kaudella Kastabala muuttui piispanistuimeksi; täällä on säilynyt kahden varhaiskristillisen basilikan rauniot, joissa on runsaasti kivikaiverruksia.
Kaupungin kukoistus katkesi 700–800-lukujen arabien ja bysanttilaisten välisessä konfliktissa, minkä jälkeen Kastabala autioitui vähitellen. Keskiajalla kaupungin yläpuolelle kallioon rakennettiin kilikialais-armenialainen linnoitus – tyypillinen esimerkki niin sanotun ”Pienen Armenian kuningaskunnan” puolustusarkkitehtuurista. 1400-luvun jälkeen kaupunki muuttui lopullisesti raunioiksi, ja paikallinen väestö käytti sen kiviä talojen ja maatalousrakennusten rakentamiseen.
Arkeologiset tutkimukset
Systemaattiset kaivaukset Kastabalissa alkoivat 1960-luvulla Mahmut Gökhan Beyn johdolla ja jatkuivat taukoja lukuun ottamatta aina 2000-luvulle saakka. Brittiläiset, saksalaiset ja turkkilaiset tutkijat kartoittivat yhdessä pylväskadun, raivasivat basilikat ja laativat suunnitelman ylälinnoituksesta. Löydetyt esineet – terrakottapatsaat, kolikot, mosaiikkipalat – ovat esillä Adanan arkeologisessa museossa (Adana Arkeoloji Müzesi). Erityisen tärkeitä ovat kreikaksi ja arameaksi kirjoitetut kaksikieliset kirjoitukset, jotka heijastavat Kastabalan kulttuurin rajaseutumaisuutta.
2010-luvulla Turkin kulttuuri- ja matkailuministeriö lisäsi Kastabalan ehdokaslistalle ”kansallisesti merkittävän arkeologisen puiston” statusta varten, mikä varmisti perusrahoituksen pylväiden ja linnoitukseen johtavan polun konservointiin. Matkailu on kuitenkin edelleen vähäistä, mikä tekee Kastabalasta yhden harvoista paikoista, joissa voi kävellä roomalaisessa kaupungissa lähes yksin.
Arkkitehtuuri ja nähtävyydet
Castabalan arkeologinen puisto on avoinna ympäri vuorokauden ja käytännössä ilmainen – tämän ansiosta täällä vallitsee ”kadonneen kaupungin” tunnelma, joka on niin harvinaista massaturismista kärsivässä Turkissa. Rauniot sijaitsevat pölyisen maantien varrella, ja kaikkien kohteiden katsominen kestää noin kaksi tuntia.
Pylväskatu
Castabalan valokuvauksellisin osa on pääkatu, jolla on 17 säilynyttä korinttilaista pylvästä. Tämä noin 300 metriä pitkä katu rakennettiin 200–300-luvuilla jKr. ja toimi kaupungin pääporttina. Sen varrella sijaitsivat kauppakojut ja julkiset rakennukset. Kivikapiteleissa näkyy tyypillisiä akanttilehtiä ja jälkiä uudelleenkäytöstä Bysantin aikakaudella. Pylväät on valmistettu paikallisesta kalkkikivestä, joka on tummunut ajan myötä ja saanut lämpimän hunajaisen sävyn; toisin kuin suurten Egeanmeren kaupunkien marmoripylväiköt, Kastabalin pylväikkö huokuu maakuntamaista viehätysvoimaa ja aitoutta. Joissakin pylväissä on säilynyt kiinnikkeet roomalaisten keisarien ja kaupungin paikallisten hyväntekijöiden pronssipatsaille.
Kallioinen linnoitus
Noin 100 metriä korkealla jyrkällä kalkkikivikallionkielekkeellä on säilynyt linnoitus, jonka kilikialaiset armenialaiset rakensivat uudelleen 1100–1200-luvuilla aikaisempien roomalais-bysanttilaisten linnoitusten pohjalta. Sinne johtaa polku etelärinteeltä, ja nousu kestää 25–35 minuuttia. Huipulta avautuu panoraamanäkymä Çukurovan tasangolle ja Amanus-vuorille (Amanus, Nur Dağları). Linnoituksen sisällä voi nähdä sadeveden keräämiseen tarkoitettuja säiliöitä, kappelin jäännöksiä, joissa on freskojen palasia, katetun käytävän arkadia sekä linnoituksen tornien osia. Muurit on rakennettu armenialaiselle muuraustavalle tyypillisellä rusticated bossage -tekniikalla – karkealla ulkopinnalla ja tiiviisti sovitetuilla kivillä.
Varhaiskristilliset basilikat
Alakaupungissa on säilynyt kahden 500–600-luvun bysanttilaisen kirkon rauniot. Pohjoisessa basilikassa oli kolmilaivainen pohjapiirros, jossa oli apsis, mosaiikkilattiat (jäännökset ovat säilyneet paikan päällä) ja narteksi. Arkeologit ovat löytäneet täältä kirjoituksia, joissa mainitaan Kastabalan piispat, mikä vahvistaa kaupungin aseman kristillisenä keskuksena.
Teatteri ja roomalaiset kylpylät
Kokonsa puolesta vaatimaton Kastabalan teatteri mahtui noin 2000 katsojaa ja oli rakennettu luonnolliseen rinteeseen. Nykyään näkyvissä on useita istuinrivejä ja fragmentti skenestä. Lähellä sijaitsevat puhdistamattomat rauniot roomalaisista kylpylöistä, joissa oli hypokaustijärjestelmä ja marmorikylpyammeet; tämä kompleksi odottaa vielä täydellistä tutkimusta.
Hautausmaa
Kaupungin muurien ulkopuolella sijaitsee hautausmaa, jossa on roomalais- ja bysanttilaisaikaisia sarkofageja ja kivihautoja. Osa sarkofageista on koristeltu reliefillä, joissa on seppeleitä, härän kalloja ja kreikankielisiä epitaafeja. Jotkut haudat ovat alueelle tyypillisiä ”kuolleiden taloja” – kaksisärmäisiä kivirakennelmia, jotka jäljittelevät asuinrakennuksia. Hautakirjoituksissa mainitaan retoriikan opettajia, kaupungin magistraatteja ja kristittyjä presbyteerejä – tämä epigrafinen otos antaa arvokkaan kuvan myöhäisantiikin maakuntakaupungin sosiaalisesta rakenteesta.
Luonnonympäristö
Arkeologinen puisto sijaitsee Jaihan-joen maalauksellisessa laaksossa, jota ympäröivät loivat kukkulat granaattiomena-, oliivi- ja mulperipuulehtineen. Keväällä raunioiden ympärillä olevat pellot peittyvät unikoilla ja tuoksuvalla laventelitimjamilla. Mäntymetsissä pesii harvinaisia pöllölajeja, ja linnoituksen ympärillä olevilla kallioilla voi nähdä kallio- ja vuorikyyhkyjä. Siksi Kastabalan vierailu on mielenkiintoinen myös luonnon ystäville – täällä voi yhdistää arkeologian valokuvausretkeen ja piknikkiin vanhojen poppelien varjossa.
Mielenkiintoisia faktoja ja legendoja
- Strabonoksen (Geografia, XII.2.7) mukaan Artemides-Perasian papittaret Kastabalassa kävelivät paljain jaloin kuumien hiilien päällä ilman palovammoja – tämä rituaali toimi esikuvana monille ekstaattisille kultteille itäisellä Välimerellä.
- Kastabalan hellenistisissä kolikoissa oli kuvattu jumalatar tornikruunussa (kaupungin suojan symboli) sekä harvinainen yhdistelmä kreikkalaisia ja aramealaisia kirjoituksia – todiste alueen kulttuurisesta synkretismistä.
- Bysanttilaisella kaudella Kastabala tuli useiden epäsuosioon joutuneiden kirkollisten johtajien karkotuspaikaksi, mukaan lukien lähteissä mainittu nestorialainen piispa.
- Kaupungin yläpuolella sijaitseva armenialainen linnoitus mainitaan Leo II:n kronikoissa yhtenä Kilikian kuningaskunnan itärajalla sijaitsevista etuvartioista.
- Paikalliset asukkaat kutsuivat raunioita vuosisatojen ajan nimellä ”Bodrum Kale” – ”maanalainen linnoitus” – uskoen, että pylväikön alle oli kätketty Seleukidien aarteita; tämä legenda houkutteli aarteenetsijöitä aina 1900-luvulle saakka.
- 1990-luvulla pylväskadun raivaustöiden yhteydessä arkeologit löysivät uudelleen käytetyn laatan, jossa oli kaksikielinen foinikialais-luvilainen kirjoitus, mikä siirsi asutuksen historiaa vähintään 8. vuosisadalle eKr.
- Yhdestä Kastabalan bysanttilaisesta haudasta löydettiin pronssinen rengas, jossa oli kristogrammi ja arameankielinen kirjoitus – harvinainen todiste 6. vuosisadan kaupunkilaisten monikulttuurisesta identiteetistä.
- Alakaupungin alueella arkeologit ovat löytäneet jälkiä keskiaikaisesta maataloudesta – oliiviöljyn puristimia ja kivimyllyjä, jotka on upotettu antiikin rakennuksiin.
- Paikalliset legendat yhdistävät nimen Bahçe ("puutarha") "Persiassa sijaitseviin puutarhoihin" – perimätiedon mukaan ympäröivät puutarhat istutettiin papittarien toimesta temppelin tarpeita varten ja ruokkivat kokonaisia sukupolvia pyhiinvaeltajia.
Miten sinne pääsee
Kastabalan arkeologinen puisto sijaitsee noin 12 kilometriä Osmaniye-kaupungista pohjoiseen, Bahçe-Kesmeburunin kylän lähellä. Mukavin tapa on mennä autolla: Adanasta (Adana) ajetaan valtatietä O-52/D400 itään noin 90 kilometriä (1 tunti 15 minuuttia), sitten käännytään pohjoiseen paikalliselle tielle; Gaziantepista (Gaziantep) matka kestää noin 2 tuntia. Opasteet ”Hierapolis-Kastabala Antik Kenti” näkyvät noin 5 kilometriä ennen kohdetta.
Ilman autoa pääsee paikallisbussilla Osmanien linja-autoasemalle, josta edelleen taksilla (noin 20–25 minuuttia) tai paikallisella minibussilla Bahçen alueelta. Julkista liikennettä ei kulje suoraan raunioille, joten on helpompaa sopia kuljettajan kanssa paluumatkan ajankohdasta etukäteen. Lähin lentokenttä on Adanassa (Adana Şakirpaşa), josta on tunnin ajomatka; voi myös lentää Hatayhin (Hatay Havalimanı) ja ajaa puolitoista tuntia Kastabalaan Aman-vuorijonon laakson läpi. Hitaasta matkustamisesta pitäville sopii yöjuna Istanbulista Adanaan, josta voi vaihtaa paikallisiin busseihin.
Vinkkejä matkailijalle
Paras aika vierailla Kastabalassa on maalis–toukokuu ja loka–marraskuu, jolloin vihreä Çukurovan tasanko muodostaa kontrastin raunioiden harmaalle kalkkikivelle ja lämpötila on mukava linnoitukseen kiipeämiseen. Kesä on täällä kuuma ja kuiva, lämpötila nousee usein yli 35 °C:n, ja ilman varjoa ja infrastruktuuria oleskelu muuttuu raskaaksi. Talvella on mahdollista, että lyhyet mutta voimakkaat sateet huuhtovat maanteitä.
Ota mukaan vettä (vähintään 1,5 litraa henkilöä kohti), mukavat kengät, joissa on tukeva pohja – maasto on kivinen ja epätasainen – sekä päähine. Paikalla ei ole WC:tä, kahviloita eikä matkamuistomyymälöitä, joten lounas on parasta suunnitella Osmanieen. On hyödyllistä ladata puiston offline-kartta: paikan päällä ei ole juuri opasteita, ja monet kohteet on etsittävä itse.
Kastabalin vierailun voi hyvin yhdistää alueen muihin vähemmän tunnettuihin nähtävyyksiin: Toprakkalen linnaan (Toprakkale Castle), joka sijaitsee 25 kilometriä länteen, armenialaiseen Yılankalen linnoitukseen ja Karatepe-Aslantaşin arkeologiseen puistoon, jossa on heettiläisiä reliefiä. Kävelyretkien ystäville on mielenkiintoista kiivetä kallio linnoitukseen — se kestää noin 30 minuuttia ja palkitsee upealla panoraamanäkymällä.
Jos aiot tutustua antiikin Kilikiaan perusteellisesti, varaa alueelle kaksi tai kolme päivää: ensimmäinen päivä – Kastabala ja Karatepe, toinen – Adanan arkeologinen museo ja Mopsuestia, kolmas – Issos (Aleksanteri Suuren taistelukenttä) ja heettiläiset reliefit Caferhöyükissä. Matkan varrella kannattaa ehdottomasti maistaa paikallisia erikoisuuksia – Adanan kebabia, kömbeä ja makeaa granaattiomenamehua. Raunioiden välittömässä läheisyydessä ei ole hotelleja; yöpymiseen sopivat paremmin Osmaniye tai Adana, joissa hotellivalikoima on laajempi ja hinnat kohtuulliset.
Valokuvaajia houkuttelee Kastaban erityinen ”kultainen hetki”: aikaisin aamulla pylväät värjäytyvät lämpimään meripihkaväriseen valoon, ja illalla linnoitusvuori heittää pitkän varjon laaksoon. Dronekuvaus vaatii virallisen luvan kulttuuriministeriöltä – ilman sitä kopterin käyttö arkeologisella alueella on kielletty. Jos olet kiinnostunut Vähä-Aasian unohdetuista historian sivuista, Kastabala (Castabala) pylväikköineen ja linnoituksineen on yksi Itä-Turkin tunnelmallisimmista paikoista.